Joutsenjoikuja

Suomi 100 vuotta Minun Suomeni Olen pieni tyttö. Makaan kotini tuvassa laidasta vedettävässä puusängyssä olkipatjalla. On kesä ja ulkona kuuma hellepäivä. Minulla on tulirokko, minulla on laihassa tytön kehossani hellettä. Ja kipua kurkussa. Kotipitäjäni ainoa terveydenhuoltoihminen on diakonissa, joka tekee kotikäyntejä sairaitten luo. Hänellä on myös sairaanhoitajan koulutus. Joka päivä hän tulee luokseni ja penslaa kurkkuani, sivellen sinne linnunsulalla ruskeaa jodiliuosta. Ei ollut penisilliiniä, eikä muitakaan antibiootteja. Mutta oli lämpöä ja aitoa auttamisen tahtoa huokuva ihminen, jonka pelkkä läsnäolo jo helpotti.     Äiti tulee iltalypsyltä ja tuo juotavakseni tuoretta, apilalta maistuvaa lehmän maitoa. Nielen sitä, vaikka jokainen kulaus tekee kipeää. Äiti sivelee työn kovettamalla kädellään hiuksiani ja viilentää otsaani kylmällä pyyheliinalla.     Isä tulee heinäpellolta, istuu vuoteeni reunalle ja taputtelee peitteen läpi ...