26.3.2017
Takana unohduksen armelias yö. Minusta on tullut kroonisesti uneton kaikkien elämän eteen jyräämien ikävien kohtaamisten myötä. Mutta ehkä vihdoin olen oppinut, ei tarvitse itse yrittää kannatella kaikkea, voin jättää taakkani korkeimmille hartioille. Sen läksyn oppiminen vain on ollut vaikeaa, ihminen kun sitä, millaisella lusikalla on aikojen alussa annettu.
Itse asiassa illalla tein voimaannuttavaa työtä. Olin ostanut kirpputorilta kasan vanhoja nahkatakkeja. Koin syömiä, ajan haalistamia, aikoinaan hienoja rotseja.
Tartuin saksiini ja purin kaikista vuorikankaat, napit ja paksut saumat.
Seuraavaksi perustan ompelimon. Siihen en tarvitse ompelukonetta, vain sakset, ohutta narua ja runsaasti mielikuvitusta. Ompelen lastenlapsilleni kivikautista muotia matkivia ranta-asuja. Esimerkiksi pikkupojille boksereita joissa on vain nahkaläppä edessä ja toinen takana.
Aikoinaan oli kanaemon juhlapäivä. Olin ommellut jotain lasten valtakunnallista urheilutapahtumaa varten näytösasuiksi tipuasuja, sekä pukenut mieheni kulkuetta johtavaksi kukkopojaksi punaisine helttoineen ja uimaräpylät jalkaan matkimaan kukon varpaita. Kulkue valittiin naurunremakan siivittämänä parhaaksi näytöskulkueeksi.
Ehkäpä nyt on vuorossa kiviemon juhlapäivä. Remmissä on vain uusi sukupolvi. Silloinen isä-kukko lepää laakereilla ja sulkasatoa poteva kanaemo yrittää vielä kaakattaa.
Takana unohduksen armelias yö. Minusta on tullut kroonisesti uneton kaikkien elämän eteen jyräämien ikävien kohtaamisten myötä. Mutta ehkä vihdoin olen oppinut, ei tarvitse itse yrittää kannatella kaikkea, voin jättää taakkani korkeimmille hartioille. Sen läksyn oppiminen vain on ollut vaikeaa, ihminen kun sitä, millaisella lusikalla on aikojen alussa annettu.
Itse asiassa illalla tein voimaannuttavaa työtä. Olin ostanut kirpputorilta kasan vanhoja nahkatakkeja. Koin syömiä, ajan haalistamia, aikoinaan hienoja rotseja.
Tartuin saksiini ja purin kaikista vuorikankaat, napit ja paksut saumat.
Seuraavaksi perustan ompelimon. Siihen en tarvitse ompelukonetta, vain sakset, ohutta narua ja runsaasti mielikuvitusta. Ompelen lastenlapsilleni kivikautista muotia matkivia ranta-asuja. Esimerkiksi pikkupojille boksereita joissa on vain nahkaläppä edessä ja toinen takana.
Aikoinaan oli kanaemon juhlapäivä. Olin ommellut jotain lasten valtakunnallista urheilutapahtumaa varten näytösasuiksi tipuasuja, sekä pukenut mieheni kulkuetta johtavaksi kukkopojaksi punaisine helttoineen ja uimaräpylät jalkaan matkimaan kukon varpaita. Kulkue valittiin naurunremakan siivittämänä parhaaksi näytöskulkueeksi.
Ehkäpä nyt on vuorossa kiviemon juhlapäivä. Remmissä on vain uusi sukupolvi. Silloinen isä-kukko lepää laakereilla ja sulkasatoa poteva kanaemo yrittää vielä kaakattaa.
Kommentit
Lähetä kommentti